12.6.2012

Nyt sain hetken rauhan kirjoitella, kun mies meni tapansa mukaan autotalliin. Tästä aiheesta onkin hyvä aloittaa, siis miehestäni. Olemme tunteneet toisemme yläkouluajoilta asti, mutta aloimme seurustelemaan vasta muutama vuosi sitten. Naimisiin menimme juuri ja lapsia on toiveissa. Perheeni ja ystäväni kuvittelevat meidän arjen yhdeksi suureksi juhlaksi, mutta todellisuus on kaukana siitä. Riitelemme luvattoman paljon, ihan mitättömistäkin asioista syntyy vuosisadan riita. Yleensä riidat laitetaan minun syyksi, vaikka näen asian aina toisinpäin. Välillä tuntuu siltä, etten saa enää happea ja usein riidan keskellä minun on pakko paeta paikalta ja siitä vasta riemu repeekin. Yksi yleisin riidanaiheuttaja on minun mustasukkaisuuteni. Mieheni on komea ja suosittu naisten keskuudessa ja minä mustasukkainen: ei kovin hyvä yhdistelmä. Tiedän että huolin turhasta ja pitäisi hellittää, mutta jos toinen nainen tulee spontaanisti juttelemaan mieheni kanssa, tunnen sisälläni suoraa raivoa. Tekisi mieli hyökätä naisen kimppuun, mutta olen onnistunut harjoittelemaan itsehillintää ja usein hymyilenkin kauniisti vieressä ja koitan osallistua keskusteluun parhaani mukaan. Kun pääsemme pois tilanteesta, aloitan riidan mieheni kanssa. Ja usein se riita jatkuu yön yli seuraavaan päivään, jolloin nakkelemme niskojamme emmekä keskustele mistään. Asiat saadaan sovittua siten, että minä pyydän anteeksi. Miehelläni ei ole anteeksipyytämisen jaloa taitoa. Arkemme sujuu samalla kaavalla joka päivä: mieheni lähtee aamuvarhain töihin ja tulee kotiin illan puolella. Hyvä että oven saa kiinni ennenkuin alkaa kysely "onko ruokaa?". Syötyään hän käy tupakalla ja menee sitten sohvalle makaamaan ja ottaa ipadin syliinsä ja avaa telkkarin. Tässä asennossa menee tunti tai kaksi. Sitten hän suunnistaa autotalliin, tiedä häntä mitä tekemään. Minä teen 2-vuorotyötä, joten saatan olla viikollakin kotona koko päivän. Minun päivittäisiin askareisiin kuuluu mm. Eläinten hoito (koiria,hevosia ja kissa), ruuanlaitto, pyykkivuoren pesu ja silitys, imurointi ja miehen sotkujen siivoaminen. Ja usein vielä työilta perään. Henkisesti olen välillä todella lopussa työn määrään. Olen pyytänyt kauniisti, itkenyt, huutanut ym mutta mieheni ei kodin töihin osallistu. Lupaa aina, mutta lupaukset jäävät tyhjiksi. Meillä on oktalo, joten pihallakin riittää tekemistä. Minulle. On ruohonleikkuut ja kasvien hoidot. Minä teen myös talon "miehiset työt", tilaan lämmitysöljyn, soitan murskekuormat, heinät sun muut hevosten tarpeet, korjaan pieniä epäkohtia talossa. Minä maksan kaikki yhteiset laskut (auton maksut, öljyn, sähkön, veden ym). Mieheni tienaa paremmin kuin minä, mutten ikinä niitä rahoja näe. Olen tämän vuoden myös maksanut yksin talolainan lyhennyksen. Tuntuupa yllättävän hyvältä saada kirjoittaa mielellä painavia asioita johonkin :) näistähän asioista ei kukaan muu tiedä mitään.. Ensi kertaan! -ellen

Alkusanat

Minua on pitkään kiinnostanut blogin pitäminen ja nyt tuntuu siltä että haluan jakaa elämäni muiden kanssa. Olen 23-vuotias nainen pirkanmaalta. Perheeseeni kuuluu aviomies ja pienimuotoinen eläintarha. Lähipiirini luulee elämämme olevan ruusuista ja tasaista avioelämää, mutta totuus on toinen. Kerron kaiken myöhemmässä vaiheessa joten tämä puheenvuoro jääköön lyhyeksi.